Can't Do It

Valjastan Kattia ravikärryjen eteen. On ensimmäinen päivä syyskuuta. Sää on kirkas ja poutainen, mutta kylmä ja hieman tuulinen. Nyt on alkanut jo hieman hämärtää, sillä kello on puoli kahdeksan. Päätän kuitenkin lähteä vielä pienelle maastoajolenkille Katin kanssa nauttimaan virallisen syksyn ensimmäisestä illasta. Mathias pitää Kattia kiinni, kun valjastan ruunikon orin. Pian olen valmis itsekin. Mathias taluttaa Katin pihalle ja kapuan orin kärryihin. Mieheni näyttää huolestuneelta.

"Pitäisikö minun tulla mukaasi?" hän aprikoi. Tuhahdan ja sanon että tulee jos tahtoo, mutta lopettaisi jo hössöttämisen. Mathias huokaisee alistuneena ja kävelee talliin. Minä sen sijaan maiskutan Katille ja lähdemme pihasta.

Katti on menevällä tuulella, mutta onneksi ori kuuntelee apujani hienosti. Ravaamme metsässä olevaa hiekkapolkua pitkin. Kävin jo noin puolentunnin lenkin ja nyt olen palaamassa takaisin tallille. Nautin kovasti retkestä ja virkeästä mutta kirkkaasta ilmasta. Hiekkatie muuttuu maantieksi ja ohjaan Katin tienreunaan. Hidastan vauhdin käyntiin. Seuraavan mutkan jälkeen pääsisimme takaisin kotiin. Samassa näen, kuinka leveä rekka kaartaa tännepäin. Sen jälkeen monta asiaa tapahtuu nopeasti. Yritän väistää, mutta Katti alkaa säpsymään ja ajautuu lähelle rekkaa. Menen paniikkiin ja nopeasti käännän Katin toiseen suuntaan. Sen seurauksena kärryt kaatuu ojaan. Minä lennän ojan yli metsänreunaan puolukka- ja mustikkavarpujen yli. Minuun ei sattunut. Katti näyttää hämmentyneeltä ja epätoivoiselta yrittäessään noustessaan seisomaan. Soitan Mathiakselle ja alan selvittämään sotkua. Talutan Katin tielle ojasta juuri, kun Mathias saapuu paikalle josjonkinlaisten välineiden kanssa. Hänellä on tallityöntekijä mukanaan. Saan viltin ja kupin kuumaa, tallityöntekijä lähtee taluttamaan Kattia tallille päin. Sekin sai viltin ylleen. Mathias tarkkailee kärryjä ja huokaisee.

"Onneksi ei kukaan ei loukkaantunut"